Kohti maratonia -treenipäiväkirja (osa 1)

Espoon rantamaratonin puolimaraton 21.9.2024.

Yksi syy blogini uudelleen elävöittämiseen oli halu kirjoittaa uudelleen löytämästäni juoksuharrastuksesta. Ajatus pitää julkista treenipäiväkirjaa tuntui hauskalta, koska jaan tietoja lenkeistäni ja edistymisestäni muutenkin ystävieni kanssa. Tarkoitus on nimenomaan dokumentoida omaa edistystäni, ei kirjoittaa minkäänlaista opasta. Olen kaukana asiantuntijasta, ja pikemminkin toivon saavani lukijoilta vinkkejä ja kannustusta, enkä päinvastoin.

Silkan huomiohakuisuuden lisäksi vaikuttimenani on luoda itselleni positiivista suoristuspainetta. Olen huomannut, että tavoitteeseen pääsee helpommin, kun sen jakaa jonkun kanssa. Tämän jälkeen perääntyminen on vaikeampaa.

Taustani

Lenkkeilin nuorena aktiivisesti ja haaveilin juoksevani joskus maratonin, mutta polvivaivat ja perheellistymiseen liittyvät kiireet saivat minut unohtamaan nämä haaveet vuosikausiksi. Kahdenkymmenen ja kolmenkymmenenviiden ikävuoden välillä en juossut montaakaan lenkkiä ja useimpina niistä harvoistakin seuranani oli lyhyen matkan jälkeen vasenta polvea vaivaava kipu. Hyväksyin alistuneena, että maraton jäänee minun kohdallani haaveeksi.

Vasta vajaa vuosi sitten löysin juoksemisen innon uudelleen saatuani sähköpostiini mainoksen Espoon rantamaratonista. Yleiskuntoni oli melko hyvä, sillä harrastin työmatkapyöräilyä kesät talvet, ja kesäisin tein pidempiäkin pyöräretkiä, mutta polveni kunto oli pieni mysteeri. Pyöräillessä se ei oireillut, mutta juostessa kipu alkoi yleensä noin kolmen kilometrin jälkeen, mikä sai pidemmän matkan juoksemisen tuntumaan utopistiselta ajatukselta. Päätin silti hetkellisessä innonpuuskassa ilmoittautua puolimaratonille ja katsoa kuinka käy.

Rantamaratonille ilmoittautumisen jälkeen aloitin säännöllisen harjoittelun. En tiennyt – enkä tiedä vieläkään – polvivaivani perimmäistä syytä, mutta tutkittuani asiaa päätin kokeilla, voisiko apu löytyä kehonhuollollisilla toimenpiteillä. Aloitin jokaisen lenkin venyttelemällä jalkani perinpohjaisesti. Tämä on varmaan useimmille liikkuville ihmisille itsestään selvää, mutta ei minulle. Nuorena en piitannut venyttelystä tai lämmittelystä: juoksu oli juoksua eikä siihen kuulunut voimistelu ja muu lanteiden pyörittely.

Venyttelyllä tuntui olevan selkeä vaikutus. Pystyin pian juoksemaan pidempiä matkoja. Polvi (tai polvet) kipeytyivät yhä mutta vasta pidemmän matkan jälkeen. Toisaalta olin yllättynyt, miten raskaalta juokseminen tuntui jaloissa, vaikka olin pyöräillyt toisinaan hyvin pitkiäkin matkoja: pisin pyöräretkeni oli pituudeltaan yli 500 kilometriä neljän päivän aikana (Espoo – Köyliö – Tampere – Espoo).

Tilanne nyt

Espoon rantamaraton pidettiin 21.9.2024. Juoksin tuolloin puolimaratonin aikaan 2:24:31. Ei mikään huippuaika mutta mielestäni hyvä tulos miehelle, joka vajaa puoli vuotta aiemmin pystyi juoksemaan vain muutaman kilomerin. Ensisijainen tavoitteeni oli muutenkin maaliin pääseminen, vaikka nälkä toki välillä uhkasi kasvaa syödessä.

Matkan aikana molemmat polveni kipeytyivät voimakkaasti, ja noin puolivälin kohdalla pelkäsin joutuvani keskeyttämään. Ennen varsinaista suoritusta pisin lenkkini oli ollut korkeintaan 13 kilometriä, joten kyseessä oli eräänlainen hyppy tuntemattomaan. Uskoin silti pystyväni, jos vain polven tai polvien kipu ei kasva infernaaliseksi.

Onnistuminen puolimaratonilla sai minut uskomaan, että kenties vielä pitkäjänteisemmällä harjoittelulla nuoruuteni haave täyspitkästä maratonistakin on mahdollinen. Juuri tällä tiellä olen nyt. Ilmoittauduin toukokuussa 2025 pidettävään Helsinki City Running Day -maratonille. Tarkoitukseni on dokumentoida edistystäni tähän blogiin. Kaikki kommentit ja neuvot kokeneemmilta liikkujilta ovat tervetulleita. Lisäksi jaan mielelläni kokemuksia saman tavoitteen parissa puurtavien kanssa.

Blogini on palannut

(Kuva: Wikimedia Commons)

Espoonjoessa on virrannut paljon vettä sitten edellisen tällä alustalla julkaisemani kirjoituksen. En ole viime vuosina juurikaan blogannut, koska olen keskittynyt muihin asioihin. 

Viime aikoina olen kokenut kasvavaa tarvetta kirjoittamiseen, mutta sopiva kanava on puuttunut. Pohdin uuden blogin perustamista, koska monet vanhat kirjoitukseni eivät ole kestäneet aikaa kovin hyvin. Monet eivät edusta nykyisiä näkemyksiäni sisällöltään tai sävyltään. Uuden blogini olisi muutenkin tarkoitus olla luonteeltaan erilainen: ikään kuin julkinen päiväkirja, ei poliittinen manifesti. En toki voi enkä aio luvata, etteikö paasausta olisi jatkossakin tiedossa.

Päädyin lopulta jatkamaan siitä, mihin kynäni putosi vajaa kymmenen vuotta sitten. Vanhat kirjoitukseni saavat jäädä. Ne toimikoot sekä ajankuvina ja muistoina. Mitä tulee muuttuviin mielipiteisiin, tuskin nykyisistäkään näkemyksistäni kaikki jäävät pysyviksi.

Espoossa,
20.10.2024

 

Blogini on muuttanut

En päivitä enää tätä blogia, vaan kaikki kirjoitukseni ilmestyvät jatkossa osoitteessa www.stefanholm.fi

O. Rehn ja puolueiden epätasapuolinen kohtelu

Arvon Olli Rehn

Marssitte vajaa viikko sitten protestina ulos Helsingin yliopiston puoluejohtajien EU-tentistä. Mielestänne teitä ja puoluettanne oli kohdeltu epätasapuolisesti, kun järjestäjät eivät olleet saaneet paneelin aikataulua sopimaan Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän aikatauluun ettekä te saanut tuurata häntä, koska ette ole puolueenne puheenjohtaja. Mikäli tämä on teistä epätasapuolista kohtelua, teitä saattaa järkyttää se, mitä aion kertoa teille eduskunnan ulkopuolisten puolueiden arjesta.

Ensinnäkin tentti, josta marssitte ulos, ei ollut nimensä mukaisesti ”Puoluejohtajien suuri Eurooppa-keskustelu”. Se oli oikeastaan hyvin pieni. Suomessa on kahdeksan puoluetta, jotka eivät saaneet kansanedustajia viime eduskuntavaaleissa eivätkä tämän takia saaneet kutsua tähän tai juuri muihinkaan median noteeraamiin vaalipaneeleihin.

Epätasapuolisen kohtelun syy on siis huono menestys edellisissä vaaleissa, joissa niitä myös kohdeltiin epätasapuolisesti edelliseen vaalimenestykseen vedoten. Mitä luulette: onko tällaisella epätasapuolisella kohtelulla vaikutusta puolueiden menetykseen?

Syrjivä media

Mediassa näiden puolueiden olemassaolo pääsääntöisesti jätetään huomiotta. Silloinkin, kun tästä linjasta poiketaan, niistä käytetään termiä ”pienpuolue”, joka sisältää oletuksen, että pienuus olisi niiden pysyvä ominaisuus eikä niitä siksi tarvitse ottaa vakavasti. Tätä periaatetta noudatetaan myös vaaleja edeltävässä uutisoinnissa siitä huolimatta, että yksikään puolue ei ole saanut vielä yhtään ääntä.

Puolueiden jaoittelu koon mukaan on harvoin perusteltua, mutta mikäli näin haluttaisiin tehdä, tarjolla olisi muitakin vaihtoja kuin edellisten vaalien voimasuhteet. Esimerkiksi nykyisten vaalien ehdokasmäärät tarjoavat mielenkiintoisen näkökulman. Edustamallani ”pienpuolueella”, Itsenäisyyspuolueella, on ehdokkaita kaikista manner-Suomen vaalipiireistä yhteensä 151 –­ maan seitsemänneksi eniten –, minkä vuoksi se jättää taakseen esimerkiksi hallituspuolue RKP:n 104:n ehdokkaan määrän.

Silti emme ole mediassa tasapuolisesti tai edes seitsemänneksi eniten äänessä oleva puolue.

Yleisradio osana rakenteellista korruptiota

Kaupalliselta medialta tätä saattaa odottaakin, sillä niiden tarkoitus on tuottaa osakkeenomistajilleen rahallista hyötyä. Sen sijaan verovaroin rahoitettavan Yleisradion tulisi toimia näiden vastapainona kansanvallan airuena. Se, ettei tämä toteudu, on erityisen tuomittavaa ja tekee Yleisradiosta osan maamme sisäänrakennettua harvainvaltaa.

Yleisradiolla on lailla säädetty erityisvastuu kohdella puolueita ”tasapuolisesti ja yhdenmukaisia periaatteita noudattaen” (Puoluelaki 10 § 2. momentti). Silti Yleisradio rikkoo tätä vaatimusta vaaleista toiseen muun muassa jakamalla eduskuntapuolueet ja eduskunnan ulkopuoliset puolueet eri tv-tentteihin ja tarjoamalla jälkimmäisille edellisiin nähden täysin minimaalisesti televisionäkyvyyttä.

Tätä pohdittaessa kannattaa huomioida, että puolueet, joita Yleisradio suosii vuodesta toiseen, ovat samoja eduskuntapuolueita, jotka päättävät viime kädessä niin omista puoluetuistaan kuin Yleisradion rahoituksestakin. Kansalla ei ole asiaan mitään sanottavaa.

Poliittisin perustein myönnetyt tuet

Puoluetuet ovat puolueellisen median jälkeen maamme merkittävin puolueiden epätasapuolisuutta luova tekijä. Valtioneuvosto myöntää puolueille vuosittain runsaat 30 miljoonaa euroa avustusta. Tukea ei kuitenkaan jaeta puolueiden kesken tasan eikä kannatuksen, vaan edellisissä vaaleissa saavutettujen kansanedustajapaikkojen mukaan. Eduskunnan ulkopuoliset puolueet on rajattu kokonaan tuen ulkopuolelle.

Mitään järkiperustetta tälle ETYJ:inkin huomautuksen saaneelle epäkohdalle ei ole. Jäljelle jäävät siis vain poliittiset perusteet. Puoluetuet pitävät eduskunnan pienimpien puolueiden ja sen ulkopuolisten puolueiden välisen kaulan sopivan suurena.

Toinen vielä selkeämmin poliittisin perustein myönnetty valtapuolueiden asemaa pönkittävä tuki ovat poliittisten nuorisojärjestöjen tuet. Tuen määrään vaikuttavat järjestön toiminnan määrä, sen laatu sekä ajankohtaisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Poliitikkojen ilman yhtään objektiivista mittaria tekemä päätös poliittisten nuorisojärjestöjen tuista ei voi olla kuin poliittinen.

Nopeasti kasvaneen puolueen nuorisojärjestönä Perussuomalaiset nuoret ovat asettaneet nuorisojärjestöjen tuet kiusalliseen valoon. Tyytymättöminä saamansa tuen määrään PS-nuoret veivät asian oikeuteen ja voittivat. Silti seuraava tukipäätös jatkoi samaa linjaa, ja se tullaan myös viemään oikeuteen. Tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä, muuttuuko suuntaus, jos Perussuomalaiset pääsevät seuraavaan hallitukseen.

PS-nuorten alhaista tukea on perusteltu muun muassa vähäisellä ja kehittymättömällä toiminnalla. Toiminnan lisäämiseen ja kehittämiseen tarvitsisi kuitenkin rahaa. Eipä ihme, että eduskunnan ulkopuolisten puolueiden nuorisojärjestöistä vain Piraattinuoret ja Kommunistinen Nuorisoliitto saavat opetus- ja kulttuuriministeriön tukea. Määrät (KomNL 4500 euroa ja Pinu 11 600 euroa) ovat kuitenkin täysin olemattomia suhteessa esimerkiksi keskustanuorten saamaan 662 000 euroon (sekä Keskustan opiskelijaliiton 57 900 euroon) verrattuna. Eikä niihinkään oltaisi välttämättä päästy ilman Piraattipuolueen poikkeuksellisen vahvaa kansainvälistä verkostoa ja nuorta jäsenkuntaa sekä SKP:n pitkää historiallista perintöä. Myöskään jälkimmäisen ja Vasemmistoliiton yhteinen menneisyys SDKL:n kautta ei liene täysin merkityksetön.

Poliittisten nuorisojärjestöjen tukijärjestelmä luo puolueiden kannatukseen itseään toteuttavan kierteen, jonka avulla vanhat puolueet kaappaavat nuoret mukaan toimintaansa. Tämä toteutetaan Veikkauksen varoilla, joiden tarkoitus olisi tukea maamme hyvinvointia.

Maassamme on myös kasapäin erilaisia apurahoja ja kulttuuritukia, joiden myöntämisperusteet ovat kirjavat. Olennaista on, että näistä päättävät ministerit ja työryhmät, jotka koostuvat poliittisten puolueiden jäsenistä. Paavo Arhinmäki voi väittää, ettei kulttuuritukia myönnetä järjestelmässämme poliittisin perustein. Minä sen sijaan uskon, että poliitikkokin on ihminen ja alttiimpi myöntämään esimerkiksi apurahaa ennemmin oman viiteryhmänsä taiteilijalle kuin jollekulle toiselle.

Tuolileikkejä vai demokratiaa?

Olli Rehn, te sanotte, että mielestänne on tärkeää toimia reilujen pelisääntöjen varassa. Pelkäänpä, että te ette tiedä – tai ette halua tietää – edellä kuvaamani kaltaisesta poliittisesta syrjinnästä mitään. Oma puolueenne, Keskusta, kun ei jää siinä ainakaan häviäjien puolelle.

Politiikassa on kyse yhteisistä asioista, ei ihmisistä. Järjestelmämme on kuitenkin rakennettu pitämään politiikka eduskunnan ulkopuolella, jotta sen sisällä voidaan leikkiä tuolileikkejä ja arvuutella, kuka on seuraava pääministeri, ja tulisiko noudattaa ennemmin hänen vai vielä istuvan pääministerin aikataulua.

PS-Nuorten uskottavuus

”Suomessa on nyt yksi poliittinen nuorisojärjestö, joka ajaa itsenäisyyden palauttamista maallemme”, hehkuttaa Facebook-seinällään Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen. Tämä ei ole totta. Suomessa on ollut jo vuoden 2012 syksystä maamme itsenäisyyden palauttamista kannattava nuorisojärjestö nimeltään Itsenäisyysnuoret.

PS-nuoret julkistivat suunnanmuutoksensa EU-kriittisyydestä EU-vastaisuuteen tempauksella, jossa he polttivat EU:n lipun. Tai ainakin soihtua, jonka pohjalla lipun kerrottiin olevan. Lippua ei tuikattu avoimesti tuleen, koska PS-nuoret haluavat ”tehdä asiapolitiikkaa” eivätkä ”aiheuttaa levottomuutta”. Järjestö pyrki tempauksellaan siis häpäisemään lipun kunnioittaen sitä. Kuulostaa yhtä ristiriitaiselta kuin järjestön emopuolueen EU-kannanotot.

Vakavasti ottaen: PS-nuorten tuore Eurooppa-poliittinen ohjelma on melko hyvä. Se tuo esiin EU:n ja eurovaluutan aiheuttamat ongelmat demokratialle, kansojen itsemääräämisoikeudelle ja pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle. Ohjelman sisältö aiheuttaa kuitenkin PS-nuorille vakavan uskottavuusongelman.

Vaikka PS-Nuoret onkin näennäisesti itsenäinen järjestönsä, se on silti Perussuomalaiset rp:n nuorisojärjestö ja sille alisteinen. Tästä käyköön aihetodisteeksi esimerkiksi järjestön viimekuisen islam-aiheisen piirustuskilpailun peruuttaminen puoluejohdonhuomautettua asiasta. Jälleen hiukan ristiriitaisesti, järjestö kieltäytyi kommentoimasta sanallakaan sananvapauden ja avoimuuden puolesta järjestämänsä kilpailun äkillistä perumista.

Jos pelkkä piirustuskilpailu tuottaa ongelmia, miten nuorisojärjestö aikoo uskottavasti vetää emopuolueensa kanssa eri linjaa niinkin isoista kysymyksistä kuin EU, euro tai vapaakauppasopimus TTIP? PS-Nuorten mielestä vapaakauppasopimuksten tulee tapahtua ”kansallisvaltioiden edellytyksin” kun taas Perussuomalaiset-puolueen mielestä EU:n ja USA:n välinen vapaakauppasopimus on ”luonnollisesti parempi tehdäEU-tasolla”.

Kaikissa edellämainituissa nuorisojärjestön ja emopuolueen kannat ovat jotakuinkin päinvastaiset. Mikäli PS-nuoret aikoo oikeasti edistää Eurooppa-poliittisessa ohjelmassaan esittämiään kantoja, herää kysymys, mitä puoluetta PS-nuoret kehottaa äänestämään ensi vaaleissa?

Ensimmäinen videobloggaus - 64 päivää vaaleihin

Tukea vaalityöhön

Hyvät lukijani,

kuten osa teistä varmaan tietääkin, allekirjoittanut on mitä todennäköisimmin ehdolla ensi kevään eduskuntavaaleissa. Koska tulin hiljattain valituksi Itsenäisyyspuolueen Uudenmaan piirin puheenjohtajaksi, asetun ehdolle Uudenmaan vaalipiiriin, vaikka asunkin Helsingissä.

Valitettavasti en kuitenkaan kylve rahassa eikä puolueeni nauti rakenteellisesta korruptiosta, jota myöskin puoluetuiksi kutsutaan. Menestyäkseni vaaleissa, tarvitsen siis taakseni ihmisiä, jotka ovat valmiit uhraamaan pyyteettömästi aikaansa ja vaivaansa vaalityöni hyväksi.

Pyydän siis mitä nöyrimmin Sinua, arvon lukija, joka jaat kanssani edes yhden tavoitteen, apujoukkoihini tulevassa koitoksessa. Korostan, että en pyydä tekemään työtä itseni enkä edes puolueeni, vaan yhteisten tavoitteittemme, eli meidän kaikkien puolesta.

Tavoitteet

Minulle tärkein päämäärä politiikassa on rakentaa aidosti kansanvaltainen Suomi, jossa kenenkään ei tarvitse kärsiä puutetta. Mielestäni tästä tavoitteesta ollaan kaukana ja etäännytään kiihtyvään tahtiin.

·         Suora kansanvalta

Kansanvalta on kokonainen vasta, kun kansa voi päättää halutessaan mistä tahansa asiasta suoralla kansanäänestyksellä. Suomessa on otettava käyttöön Sveitsin mallinen suora demokratia.

·         Erotaan EU:sta

Kansanvaltaan liittyy myös erottamattomasti kansallinen itsemääräämisoikeus. Kansa voi pitää korkeinta valtaa omassa maassaan vain jos sen asioista päätetään maan rajojen sisällä. Euroopan Unionissa päätöksentekoa viedään jatkuvasti kauemmas sen kohteesta, kansalaisesta.

·         Yksilöiden loukkaamaton sananvapaus ja yksityisyydensuoja

Avoin päätöksenteko on mahdollista vain avoimen keskustelun kautta. Mikään mielipide ei voi eikä saa olla rikos. Oli asia mikä hyvänsä, totuus ei pelkää tarkastelua.

Kansalaisten vakoilua ei tule sallia sen enempää kotimaisten kuin ulkomaistenkaan toimijoiden taholta. Yksityisyydensuoja ja vapaus kulkevat käsi kädessä. Kansaa, jolla ei ole yksityisyyttä, on helpompi kontrolloida.

·         Hyvinvointivaltion uudelleenrakentaminen

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on paras järjestelmä, mitä ihmiskunta on koskaan luonut. Sen alasajo on ollut tietoinen valinta - ei välttämättömyys. Hyvinvointivaltiota ei voi turvata tuhoamalla sitä. Uskottelut leikkaus- ja kurituspolitiikan välttämättömyydestä ovat luoneet itseään toteuttavan kierteen, joka on katkaistava.

Muun muassa näiden asioiden ajamiseen tarvitsen Sinun apuasi.

Tullakseen mukaan vaalityöhön, ei tarvitse olla aiempaa kokemusta tai minkään alan osaaja. Pelkkä halu kantaa kortensa kekoon riittää. Tarvitsen taustajoukkoihini niin jalka- kuin aivotyöläisiäkin. Ensimmäiset ovat ihmisiä, jotka ovat halukkaita kiertämään turuilla ja toreilla, sekä jakamaan mainoksia postilaatikoihin. Jälkimmäiset taas voivat olla ideoijia, koodaajia tai sosiaalisen median taitajia.

Myös lahjoitukset juuri avaamalleni vaalitilille ovat tervetulleita. Tilinumero löytyy tekstin lopusta.

Kuten sanottu, en ole rahamies enkä näin ollen voi maksaa työstä palkkaa. Jokaiselle avustaneelle on kuitenkin luvassa vähintään kiitollisuutta, kutsu vaalivalvojaisiin ja kortti ensi jouluna – parhaimmassa tapauksessa Eduskunnan leimalla.

Stefan Holm
Itsenäisyyspuolue Uudenmaan piiri ry.
puheenjohtaja
stefan.holm8@gmail.com
050 494 6711

Vaalitili:

IBAN: FI36 3939 0051 8307 50
BIC: SBANFIHH