tiistai 29. lokakuuta 2013

Vasemmiston ja Perussuomalaisten vene vuotaa

Itsenäisyyspuolue saa jäseniä kasvavaan tahtiin. Ottaen huomioon maamme ja maanosamme tilanteen, tässä ei ole mitään muuta yllättävää kuin se, että tämä tapahtuu vasta nyt.

Uusiin jäseniin lähemmin tutustuttaessa, nousee esiin eräs mielenkiintoinen seikka. Suurin osa heistä tulee joko Vasemmistoliitosta tai Perussuomalaisista - näistä kahdesta puolueesta, jotka ovat kokoajan toistensa kanssa tukkanuottasilla.

Jos Vasemmistoliiton ja Perussuomalaisten jäseniä olisi uskominen, näiden kahden puolueen jäsenillä ei pitäisi voida olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Hehän ovat kuin yö ja päivä, äärioikeisto ja äärivasemmisto.

Kuitenkin Itsenäisyyspuolueessa näistä kahdesta väitetystä äärilaidasta lähtöisin olevat ihmiset tekevät rakentavaa yhteistyötä keskenään. Itsenäisyyspuoluetta eivät revi sisäiset ristiriidat, kuten Vasemmistoliittoa, josta vaalilupauksista kiinni pitävät edustajat halutaan erottaa, tai Perussuomalaisia, jossa maahanmuuttokriittinen ja markkinaliberaali siipi aiheuttavat jatkuvasti ongelmia.

Perussuomalaisten ja Vasemmiston (ja SDP:n) taannoisessa kiistassa siitä, mikä puolue on oikeasti työväenpuolue, tiivistyy molemman osapuolen ongelma. Kumpikin ovat politiikan sijaan kiinnostuneita lähinnä imagostaan. Jos he erehtyisivät puhumaan konkreettisista asioista, paljastuisi ettei pinnan alta löydy kuin tyhjää.

Pettyneitä äänestäjiä löytyy toki nykyään kaikkien puolueiden kannattajista. Näiden kahden riveissä turhautumus on kuitenkin silminnähtävintä, mikä on ymmärrettävää. Mikäpä voisi olla maalle kamalampi kohtalo kuin työväen hylännyt vasemmisto ja isänmaan hylännyt oikeisto.

Onneksi yhä useampi on huomannut, että on muitakin vaihtoehtoja. Itsenäisyyspuolueessa työväen ja isänmaan asian ajamisessa on kyse samoista asioista.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Uusalkiolainen seminaari pohti EU:n tulevaisuutta

Espoossa järjestettiin perjantaina 4.10 harvinaislaatuinen keskustelutilaisuus aiheenaan Euroopan Unionin tulevaisuus ja Suomen asema. Keskustelijoina toimivat Vihreän liiton ja Europarlamentin jäsen Tarja Cronberg, Keskusta-puolueen Vantaan kaupunginvaltuutettu Johannes Hirvaskoski ja Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen

Tilaisuuden järjestänä toimi toistaiseksi rekisteröimätön yhdistys, joka kantaa nimeä Uusalkiolainen seura. Seuran puuhamiehinä toimii joukko pääkaupunkiseutulaisia Keskusta-puolueen jäseniä, joita yhdistää kiinnostus Santeri Alkion ajatteluun ja halu luoda puolueiden välistä kansalaiskeskustelua poliittiseen kenttään. Nimestään huolimatta Uusalkiolainen seura ei pyri luomaan puhdasoppista alkiolaista ideologiaa vaan Alkion ajattelu toimii ennemmin innoittajana ja suunnan näyttäjänä, kuin dogmin luojana.

Tilaisuudesta teki harvinaislaatuisen etenkin keskustelun avoimuus. Koska valtamedia ei tarjoa mahdollisuutta aitoon keskusteluun Euroopan Unionista, keskustelijoiksi olivat valikoituneet EU-myönteinen Tarja Cronberg, muihin keskustelijoihin puolueensa nimen mukaisesti keskilinjaa ajava Johannes Hirvaskoski, sekä EU-vastainen Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen. Muiden osanottajien yllätykseksi jopa Euroopan parlamentin jäsen Tarja Cronberg kritisoi EU:n korkeinta johtoa vähättelevistä puheista, joiden mukaan nykyinen kriisi on vain läpihuutojuttu. Hänen mukaansa EU on aidosti tilanteessa, jossa mikään ei ole varmaa.

Illan edetessä kuultiin erilisia visioita siitä, mihin suuntaan EU:n toivottaisiin kehittyvän. Tarja Cronberg toi esille enemmän vapaaehtoisuuteen perustuvan ja eri nopeuksilla, mutta samaan suuntaan kehittyvien jäsenmaiden EU:n. Kaikkien halukkuudesta edetä samaan suuntaan ei kuitenkaan oltu yksimielisiä. Johannes Hirvaskoski peräänkuulutti jatkuvan integaation ja EU:sta eroamisen sijaan vallan hajauttamista ja subsidiriaatti-periatteen vakavasti ottavaa EU:ta. Konkreettisinta linjaa edusti Antti Pesonen, jonka mukaan Suomen olisi palattava ETA-sopimukseen ja keskuspankkirahoitukseen. Odotettavasti etenkin omaan keskuspankkiraoitukseen siirtyminen herätti vasta-argumentteja, joihin kaikkiin ei valitettavasti ehditty paneutua.

Vaikka EU:n ongelmat jäivätkin vielä ratkaisematta, Espoossa koettiin jotain, mitä Suomi ja koko EU tarvitsisivat lisää: keskustelua. Demokratia vaatii pohjakseen keskustelua. Tilaisuus jossa eri mieltä olevat keskustelijat kohtaavat toisensa, ovat aidosti kiinnostuneita kuuntelemaan toistensa näkemyksiä ja jossa europarlamentaarikon ääni painaa saman verran kuin tavallisen kansalaisen, tulisi käydä televisiossa, radiossa tai lehden sivuilla eikä pienessä lounaskahvilassa.