Hyvät huonot vaalit

Eurovaalien suurin puolue oli jälleen kerran nukkuvien puolue 59,1 % kannatuksellaan. Tämä yhdistettynä suomalaisten muutoinkin noin prosentin luokkaa olevaan äänivaltaan EU:ssa antaisi hyvän syyn kirjoittaa EU:n legitimiteetistä. Se jääköön kuitenkin toiseen kertaan. Nyt puhun eurovaaleista.

Liittovaltion voitto – Suomen häviö

Vaalien tulos oli monelta osin ennalta-arvattava. Suomen euroedustajiksi tuli valituiksi pelkkiä liittovaltion kannattajia. Tämä siitäkin huolimatta, että Paavo Väyrynen ja Perussuomalaiset ovat retoriikaltaan kovinkin ”EU-kriittisiä”. Edellä mainitut eivät kuitenkaan kannata Suomen eroa EU:sta, joka siis on jo liittovaltio, vaikka toisinkin kuulee virheellisesti väitettävän.

Lisäksi 80% TTIP-kansalaistoimijoiden kyselyyn vastanneista Perussuomalaisten ehdokkaista kannatti kansallisen demokratian suuryrityksille alistavaa EU:n ja USA:n välistä vapaakauppasopimusta.

Itsenäisyyspuolue nousee

Vaikka edellämainitut seikat eivät anna juuri aihetta riemuun, vaalien tuloksessa oli myös jotain hyvää. Huolimatta kaikesta negatiivisesta julkisuudesta, median valehtelusta ja puolueellisuudesta Itsenäisyyspuolueen kannatus on lähtenyt nousuun.

Maidensa itsenäisyyttä kannattavat puolueet ovat nousussa ympäri Eurooppaa. Suomi tulee vähän jäljessä, kuten aina. Varmaa on kuitenkin, että Itsenäisyyspuolueen, ja ennen kaikkea itsenäisyyden aika tulee vielä meidänkin maassamme.

IPU on nyt ottanut ensimmäisen pienen askeleen kohti nousua. Seuraavat askeleet tulevat olemaan isompia, sillä mitä enemmän EU:ta ”pelastetaan”, sitä enemmän sanomallemme on kysyntää.

Lämmin kiitos kaikille minua ja Itsenäisyyspuoluetta äänestäneille ja ennen kaikkea vaalityöhön osallistuneille!

Näillä näkymin olen itse ehdolla myös ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Voit liittyä tukiryhmääni jo nyt ja pysyä ajantasalla.

Vasemmiston ja Perussuomalaisten vene vuotaa

Itsenäisyyspuolue saa jäseniä kasvavaan tahtiin. Ottaen huomioon maamme ja maanosamme tilanteen, tässä ei ole mitään muuta yllättävää kuin se, että tämä tapahtuu vasta nyt.

Uusiin jäseniin lähemmin tutustuttaessa, nousee esiin eräs mielenkiintoinen seikka. Suurin osa heistä tulee joko Vasemmistoliitosta tai Perussuomalaisista - näistä kahdesta puolueesta, jotka ovat kokoajan toistensa kanssa tukkanuottasilla.

Jos Vasemmistoliiton ja Perussuomalaisten jäseniä olisi uskominen, näiden kahden puolueen jäsenillä ei pitäisi voida olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Hehän ovat kuin yö ja päivä, äärioikeisto ja äärivasemmisto.

Kuitenkin Itsenäisyyspuolueessa näistä kahdesta väitetystä äärilaidasta lähtöisin olevat ihmiset tekevät rakentavaa yhteistyötä keskenään. Itsenäisyyspuoluetta eivät revi sisäiset ristiriidat, kuten Vasemmistoliittoa, josta vaalilupauksista kiinni pitävät edustajat halutaan erottaa, tai Perussuomalaisia, jossa maahanmuuttokriittinen ja markkinaliberaali siipi aiheuttavat jatkuvasti ongelmia.

Perussuomalaisten ja Vasemmiston (ja SDP:n) taannoisessa kiistassa siitä, mikä puolue on oikeasti työväenpuolue, tiivistyy molemman osapuolen ongelma. Kumpikin ovat politiikan sijaan kiinnostuneita lähinnä imagostaan. Jos he erehtyisivät puhumaan konkreettisista asioista, paljastuisi ettei pinnan alta löydy kuin tyhjää.

Pettyneitä äänestäjiä löytyy toki nykyään kaikkien puolueiden kannattajista. Näiden kahden riveissä turhautumus on kuitenkin silminnähtävintä, mikä on ymmärrettävää. Mikäpä voisi olla maalle kamalampi kohtalo kuin työväen hylännyt vasemmisto ja isänmaan hylännyt oikeisto.

Onneksi yhä useampi on huomannut, että on muitakin vaihtoehtoja. Itsenäisyyspuolueessa työväen ja isänmaan asian ajamisessa on kyse samoista asioista.