O. Rehn ja puolueiden epätasapuolinen kohtelu

Arvon Olli Rehn

Marssitte vajaa viikko sitten protestina ulos Helsingin yliopiston puoluejohtajien EU-tentistä. Mielestänne teitä ja puoluettanne oli kohdeltu epätasapuolisesti, kun järjestäjät eivät olleet saaneet paneelin aikataulua sopimaan Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän aikatauluun ettekä te saanut tuurata häntä, koska ette ole puolueenne puheenjohtaja. Mikäli tämä on teistä epätasapuolista kohtelua, teitä saattaa järkyttää se, mitä aion kertoa teille eduskunnan ulkopuolisten puolueiden arjesta.

Ensinnäkin tentti, josta marssitte ulos, ei ollut nimensä mukaisesti ”Puoluejohtajien suuri Eurooppa-keskustelu”. Se oli oikeastaan hyvin pieni. Suomessa on kahdeksan puoluetta, jotka eivät saaneet kansanedustajia viime eduskuntavaaleissa eivätkä tämän takia saaneet kutsua tähän tai juuri muihinkaan median noteeraamiin vaalipaneeleihin.

Epätasapuolisen kohtelun syy on siis huono menestys edellisissä vaaleissa, joissa niitä myös kohdeltiin epätasapuolisesti edelliseen vaalimenestykseen vedoten. Mitä luulette: onko tällaisella epätasapuolisella kohtelulla vaikutusta puolueiden menetykseen?

Syrjivä media

Mediassa näiden puolueiden olemassaolo pääsääntöisesti jätetään huomiotta. Silloinkin, kun tästä linjasta poiketaan, niistä käytetään termiä ”pienpuolue”, joka sisältää oletuksen, että pienuus olisi niiden pysyvä ominaisuus eikä niitä siksi tarvitse ottaa vakavasti. Tätä periaatetta noudatetaan myös vaaleja edeltävässä uutisoinnissa siitä huolimatta, että yksikään puolue ei ole saanut vielä yhtään ääntä.

Puolueiden jaoittelu koon mukaan on harvoin perusteltua, mutta mikäli näin haluttaisiin tehdä, tarjolla olisi muitakin vaihtoja kuin edellisten vaalien voimasuhteet. Esimerkiksi nykyisten vaalien ehdokasmäärät tarjoavat mielenkiintoisen näkökulman. Edustamallani ”pienpuolueella”, Itsenäisyyspuolueella, on ehdokkaita kaikista manner-Suomen vaalipiireistä yhteensä 151 –­ maan seitsemänneksi eniten –, minkä vuoksi se jättää taakseen esimerkiksi hallituspuolue RKP:n 104:n ehdokkaan määrän.

Silti emme ole mediassa tasapuolisesti tai edes seitsemänneksi eniten äänessä oleva puolue.

Yleisradio osana rakenteellista korruptiota

Kaupalliselta medialta tätä saattaa odottaakin, sillä niiden tarkoitus on tuottaa osakkeenomistajilleen rahallista hyötyä. Sen sijaan verovaroin rahoitettavan Yleisradion tulisi toimia näiden vastapainona kansanvallan airuena. Se, ettei tämä toteudu, on erityisen tuomittavaa ja tekee Yleisradiosta osan maamme sisäänrakennettua harvainvaltaa.

Yleisradiolla on lailla säädetty erityisvastuu kohdella puolueita ”tasapuolisesti ja yhdenmukaisia periaatteita noudattaen” (Puoluelaki 10 § 2. momentti). Silti Yleisradio rikkoo tätä vaatimusta vaaleista toiseen muun muassa jakamalla eduskuntapuolueet ja eduskunnan ulkopuoliset puolueet eri tv-tentteihin ja tarjoamalla jälkimmäisille edellisiin nähden täysin minimaalisesti televisionäkyvyyttä.

Tätä pohdittaessa kannattaa huomioida, että puolueet, joita Yleisradio suosii vuodesta toiseen, ovat samoja eduskuntapuolueita, jotka päättävät viime kädessä niin omista puoluetuistaan kuin Yleisradion rahoituksestakin. Kansalla ei ole asiaan mitään sanottavaa.

Poliittisin perustein myönnetyt tuet

Puoluetuet ovat puolueellisen median jälkeen maamme merkittävin puolueiden epätasapuolisuutta luova tekijä. Valtioneuvosto myöntää puolueille vuosittain runsaat 30 miljoonaa euroa avustusta. Tukea ei kuitenkaan jaeta puolueiden kesken tasan eikä kannatuksen, vaan edellisissä vaaleissa saavutettujen kansanedustajapaikkojen mukaan. Eduskunnan ulkopuoliset puolueet on rajattu kokonaan tuen ulkopuolelle.

Mitään järkiperustetta tälle ETYJ:inkin huomautuksen saaneelle epäkohdalle ei ole. Jäljelle jäävät siis vain poliittiset perusteet. Puoluetuet pitävät eduskunnan pienimpien puolueiden ja sen ulkopuolisten puolueiden välisen kaulan sopivan suurena.

Toinen vielä selkeämmin poliittisin perustein myönnetty valtapuolueiden asemaa pönkittävä tuki ovat poliittisten nuorisojärjestöjen tuet. Tuen määrään vaikuttavat järjestön toiminnan määrä, sen laatu sekä ajankohtaisuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Poliitikkojen ilman yhtään objektiivista mittaria tekemä päätös poliittisten nuorisojärjestöjen tuista ei voi olla kuin poliittinen.

Nopeasti kasvaneen puolueen nuorisojärjestönä Perussuomalaiset nuoret ovat asettaneet nuorisojärjestöjen tuet kiusalliseen valoon. Tyytymättöminä saamansa tuen määrään PS-nuoret veivät asian oikeuteen ja voittivat. Silti seuraava tukipäätös jatkoi samaa linjaa, ja se tullaan myös viemään oikeuteen. Tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä, muuttuuko suuntaus, jos Perussuomalaiset pääsevät seuraavaan hallitukseen.

PS-nuorten alhaista tukea on perusteltu muun muassa vähäisellä ja kehittymättömällä toiminnalla. Toiminnan lisäämiseen ja kehittämiseen tarvitsisi kuitenkin rahaa. Eipä ihme, että eduskunnan ulkopuolisten puolueiden nuorisojärjestöistä vain Piraattinuoret ja Kommunistinen Nuorisoliitto saavat opetus- ja kulttuuriministeriön tukea. Määrät (KomNL 4500 euroa ja Pinu 11 600 euroa) ovat kuitenkin täysin olemattomia suhteessa esimerkiksi keskustanuorten saamaan 662 000 euroon (sekä Keskustan opiskelijaliiton 57 900 euroon) verrattuna. Eikä niihinkään oltaisi välttämättä päästy ilman Piraattipuolueen poikkeuksellisen vahvaa kansainvälistä verkostoa ja nuorta jäsenkuntaa sekä SKP:n pitkää historiallista perintöä. Myöskään jälkimmäisen ja Vasemmistoliiton yhteinen menneisyys SDKL:n kautta ei liene täysin merkityksetön.

Poliittisten nuorisojärjestöjen tukijärjestelmä luo puolueiden kannatukseen itseään toteuttavan kierteen, jonka avulla vanhat puolueet kaappaavat nuoret mukaan toimintaansa. Tämä toteutetaan Veikkauksen varoilla, joiden tarkoitus olisi tukea maamme hyvinvointia.

Maassamme on myös kasapäin erilaisia apurahoja ja kulttuuritukia, joiden myöntämisperusteet ovat kirjavat. Olennaista on, että näistä päättävät ministerit ja työryhmät, jotka koostuvat poliittisten puolueiden jäsenistä. Paavo Arhinmäki voi väittää, ettei kulttuuritukia myönnetä järjestelmässämme poliittisin perustein. Minä sen sijaan uskon, että poliitikkokin on ihminen ja alttiimpi myöntämään esimerkiksi apurahaa ennemmin oman viiteryhmänsä taiteilijalle kuin jollekulle toiselle.

Tuolileikkejä vai demokratiaa?

Olli Rehn, te sanotte, että mielestänne on tärkeää toimia reilujen pelisääntöjen varassa. Pelkäänpä, että te ette tiedä – tai ette halua tietää – edellä kuvaamani kaltaisesta poliittisesta syrjinnästä mitään. Oma puolueenne, Keskusta, kun ei jää siinä ainakaan häviäjien puolelle.

Politiikassa on kyse yhteisistä asioista, ei ihmisistä. Järjestelmämme on kuitenkin rakennettu pitämään politiikka eduskunnan ulkopuolella, jotta sen sisällä voidaan leikkiä tuolileikkejä ja arvuutella, kuka on seuraava pääministeri, ja tulisiko noudattaa ennemmin hänen vai vielä istuvan pääministerin aikataulua.

Harhaluuloja ETA:sta

”Suomi ei pärjäisi ilman EU:ta”. Tätä kuulee sanottavan niin usein, että se on muuttunut todeksi. Kauppa ei kävisi, ja vapaa liikkuvuus loppuisi aivan kuten kaikki kansainväliset vaikuttamismahdollisuutemmekin. Nämä väitteet eivät voisi olla kauempana totuudesta, mutta silti hämmästyttävän moni uskoo niihin.

Todellisuudessa kaikki edellämainitut ja muutkin EU-jäsenyyden väitetyt hyödyt ovat seuraustaEuroopan Talousalueen sopimuksesta, jonka Suomi solmi vuonna 1992 monen muun maan kanssa. Sopimus on edelleen voimassa ja jäisi, jos Suomi eroaisi EU:sta. ETA-sopimus turvaa kaikki samat hyödyt kuin EU-jäsenyys mutta ei juuri mitään sen haittoja, joita ei liene tarpeen enää nykypäivänä eritellä. Miksi sitten niin harva tietää tästä?

Jos keskiverto kansalainen on pihalla, niin tuntuvat eturivin poliitikotkin olevan. Vantaalla pidettiin tiistaina 6.5 eurokriisiaiheinen vaalipaneeli. Yksi paneeliin osallistuneista oli SDP:n puoluesihteeri ja eurovaaliehdokas Reijo Paananen. Paananen tuomitsi Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesosen puheet ETA-sopimukseen palaamisesta riman alituksena, joka perustui kuulemma oletukseen, etteivät ihmiset tiedä, mikä ETA-sopimus on. Paanasen mukaan ETA tarkoittaa sitä, että ”kaksi kertaa vuodessa matkustettaisiin Brysseliin kuuntelemaan, mitä muut ovat päättäneet meidän puolesta” (Paanasen puheenvuoro nähtävissa videolla kohdassa 8:50). Paananen ei siis itse tiedä, mikä ETA-sopimus on.

Yhtä tietämätön oli myös toinen SDP:n eurovaaliehdokas Kimmo Kiljunen tammikuussa niin ikään Vantaalla pidetyssä vaalipaneelissa. Hänen mukaansa Norjassa astuu ETA- sopimuksen takia voimaan 90% EU:n lainsäädännöstä (todellinen luku: 18,5% vuosi 1997 – 2003) ilman, että kansa voi itse vaikuttaa asiaan (Kiljusen puheenvuoro nähtävissa videolla kohdassa 1:12:00).

Myöskin kaikkitietävä wikipedia väittää:

”Koska ETA-maat joutuvat noudattamaan suurta määrää EU-lainsäädäntöä, ilman, että ne pääsevät vaikuttamaan lakien sisältöön on tilannetta Norjassa kutsuttu ”faksi-demokratiaksi”. Brysselistä vain faksataan direktiivit joita Norjan tulee noudattaa.”

Näiden väitteiden ja todellisuuden välillä on ammottava kuilu.

Totuus ETA-sopimuksesta

Kuten sanottu, ETA-sopimus takaa kaikki samat hyödyt, kuin EU-jäsenyys, mutta ei juuri mitään sen haitoista. Osa EU:n lainsäädännöstä astuu voimaan ETA-maissa. Ei kuitenkaan automaattisesti ja jäsenmaiden tahdosta riippumatta vaan monivaiheisen prosessin jälkeen.

Kun uusi EU-laki säädetään, EU- ja ETA-maat arvioivat yhdessä, onko kyseinen laki relevantti sisämarkkinoiden toiminnan suhteen. Läheskään kaikki lait eivät ole. Jos laki katsotaan ETA-maita velvoittavaksi, arvioidaan seuraavaksi, otetaanko laki käytäntöön sellaisenaan vai vaatiiko se mukautusta. Tämän jälkeen EU:n ja jokaisen ETA-maan on hyväksyttävä laki. ETA-mailla on siis veto- oikeus EU:n lainsäädäntöön - , toisin kuin EU:n jäsenmailla.

ETA-mailla on myös oikeus tulla EU-komission kuulemiksi jo laki-aloitteiden valmisteluvaiheessa. Näin ollen ETA- mailla saattaa olla jopa suurempi vaikutusvalta EU:n asioihin, kuin sen jäsenmailla, koska onhan komission intresseissä säätää lakeja, jotka myös veto- oikeutut ETA-maat hyväksyisivät.

Petosta vai epäpätevyyttä? 

Reijo Paananen ja Kimmo Kiljunen eivät ole ainoat korkeantason poliitikot, jotka ovat levittäneet perättömiä puheita EU-jäsenyyden auvoisuudesta. Olisikin helpompaa luetella ne, jotka eivät niin tee. On vaikea sanoa, onko mukavampi uskoa tahalliseen vääristelyyn vai tietämättömyyteen.

Oli syy mikä tahansa, vain avoimessa keskustelussa jyvät erottuvat akanoista. Jostain syystä kuitenkin juuri näissä EU-vaaleissa YLE päätti jättää Eduskunnan ulkopuoliset puolueet – eli kaikki puolueet, jotka vastustavat EU:ta - kokonaan ilman televisioaikaa*. Onko kyse keskustelun tahallisesta tukahduttamisesta vai jostain muusta?

ks. Myös kirjoitukseni Harhaluuloja EU:sta.

*Korjaus: Toisin kuin kirjoituksessa väitän, eduskunnan ulkopuoliset puoleet saavat näissä vaaleissa televisioaikaa. Tosin huomattavasti vähemmän kuin eduskuntapuolueet. Eduskuntapuolueille on varattu kullekin oma puoluepäivänsä, kun eduskunnan ulkopuoliset puolueet saavat tyytyä yhteiseen "pienpuoluepäivään" . Tietääkseni myöskään perinteisiä kaikkien tai monen puolueen välisiä vaaliväittelyitä ei näissä vaaleissa YLE:ltä nähdä. YLE painottaa näissä vaaleissa puolueiden ja ehdokkaiden monologeja, eikä keskustelua, joka toisi puolueiden erot näkyviin.

YLE johdattelee äänestäjiä

Tarjosin oheista tekstiä Helsingin Sanomien mielipidepalstalle, mutta sitä ei julkaistu.

Yleisradio esitti Keskiviikkona 29.5 ohjelman ”Vaalien välissä: Kataisen kevättodistus”. Kyseessä oli tavallista vaaliväittelyä muistuttava keskusteluohjelma, jossa analysoitiin eduskunnan ja erityisesti hallituksen toimintaa vaalikautensa puolivälissä.

YLE:n ohjelmaopas ilmoittaa virheellisesti, että väittelyyn osallistuivat ”puoluejohtajat”. Kaikki kansalaiset eivät välttämättä tiedä, että ohjelmasta puuttui koko joukko puolueiden puheenjohtajia. Paikalta puuttuivat Itsenäisyyspuolueen, Köyhien asialla:n , Muutos 2011:n, Piraattipuolueen, Suomen Kommunistisen Puolueen, Suomen Työväenpuolueen ja Vapauspuolueen, eli kaikkien seitsemän eduskunnan ulkopuolisen puolueen, puheenjohtajat.

Median tulisi kohdella puolueita tasapuolisesti. Nyt eduskunnan ulkopuolisia puolueita kohdellaan jonkinlaisina leikkipuolueina. Tällaisesta kohtelusta tulee helposti puolueiden kannatuksen suhteen itseään toteuttava ennustus. Se että valtiorahoitteisella tv-kanavalla äänen saavat vain valtion puoluetukea saavat puolueet on vähintäänkin epäilyttävää.

Loppujenlopuksi eduskuntapuolueet eivät eroa kovin paljon toisistaan. Esimerkiksi eurokriisin käsittely ei voi olla kovin monipuolista porukalla, joista jokainen kannattaa EU:ta ja Euroa. Perussuomalaiset on ainoa, joka ei ilmaise kantaansa suoraan. Tämä johtuu siitä, että heillä ei sellaista olekaan. Yksipuolinen keskustelu mahdollistaa Perussuomalaisille kaksilla korteilla pelaamisen, jolloin he saavat sekä EU-vastaisia että myönteisiä ääniä ja voivat päättää lopullisen kantansa vasta jälkeenpäin sen mukaan mikä osoittautuu heille kannattavimmaksi.

Erityisesti demokratian kannalta olisi tärkeää, että eduskunta- ja hallituspuolueita saataisiin haastaa myös eduskunnan ulkopuolelta. Ennen viime kunnallisvaaleja lähes jokaisen eduskuntapuolueen riveistä kalasteltiin ääniä puhumalla suoran kansanvallan puolesta. En ole erityisen yllättynyt, että nämä puheet on unohdettu vaalien välissä, kuten myös saman nimisessä tv-ohjelmassa. Nyt jo pelkät kansalaisaloitteet aiheuttavat eduskunnassa närää. Olisi reilua jos äänestäjille kerrottaisiin, että on olemassa puolueita, jotka kannattavat tätä ja monia muitakin heille tärkeitä asioita myös vaalien välissä.

YLE ei toki ole ainoa media, joka tähän syyllistyy, mutta verovaroin rahoitettavana kanavana sillä on erityinen velvollisuus toimia muille esimerkkinä.

-Stefan Holm

Itsenäisyyspuolue
Uudenmaanpiirin varapuheenjohtaja