Torinon käärinliinan autenttisuudesta

Tämän kirjoituksen on tarkoitus toimia eräänlaisena keskustelunavauksena dosentti Juha Hiltusen vierailulle isännöimässäni Herraspodi-podcastissa. Keskustelumme aihe on Torinon käärinliinana tunnetun reliikin autenttisuus. Juha Hiltunen on historioitsija ja kulttuuriantropologi, joka on kirjoittanut Torinon käärinliinasta teoksen Valokuva Jeesuksesta (2019). Kirjoituksen avulla pyrin jäsentämään omia ajatuksiani aiheesta.

Usein Torinon käärinliinan sanotaan olevan maailmanhistorian tutkituin esine. Sitä on tutkittu kenties kaikilla kuviteltavissa olevilla tieteenaloilla aina arkeologiasta botaniikkaan. Kaikesta huolimatta asiantuntijat eivät ole yksimielisiä siitä, mikä tuo Torinon Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa säilytettävä reliikki oikeastaan on.

Torinon käärinliinan tapauksessa on helpompaa aloittaa faktoista, jotka kaikki allekirjoittavat: käärinliina on noin 4,4 kertaa 1,1 metrin kokoinen pellavaliina, jossa on himmeä miehen alastonta ruumista muistuttava kuvajainen. Edestä ja takaa näkyvä hahmo näyttää kärsineen tuskallisen kuoleman, ja hänen vammansa ovat yhteensopivat Uuden testamentin kuvaukseen Jeesuksen ristinkuolemasta.

Oikeastaan näiden tosiasioiden lisäksi kaikki muu käärinliinaa koskeva jakaa voimakkaasti mielipiteitä: kuinka vanha käärinliina on? Onko siinä aitoa verta? Ja ennen kaikkea, onko kuvan mies Jeesus Kristus? Maallikon näkökulmasta on hämmentävää, että asiantuntijat päätyvät saman datan perusteella täysin päinvastaisiin johtopäätöksiin. Yritän tässä kirjoituksessa hahmottaa omia ajatuksiani lukemani ja kuulemani perusteella.

Ajanlaskun alusta vai keskiajalta?

Todennäköisesti oletettu yhteys kristinuskon perustajaan tekee tästä kankaanpalasta niin kiistanalaisen. Valehtelisin jos väittäisin, ettei se vaikuta ollenkaan omaankin suhtautumiseeni. Kristitylle ajatus kankaasta, johon Vapahtajamme ruumis on ollut käärittynä, on suorastaan henkeäsalpaava, ja sen vuoksi vaikeaa lähestyä kylmän objektiivisesti.

Kirkko ei ole koskaan ottanut virallisesti kantaa käärinliinan aitouden puolesta, mutta perinteen mukaan sitä on kunnioitettu Kristuksen alkuperäisenä hautaliinana. Katolinen kirkko ei kuitenkaan edellytä jäseniään uskomaan käärinliinan aitouteen.

Skeptikkojen mukaan kyse on keskiaikaisesta väärennöksestä. Väärennösteorian kannattajia on ollut koko käärinliinan tunnetun historian, mutta viimeistään vuonna 1988 tehtyjen radiohiilimittausten ajatellaan vahvistaneen heidän kantansa.

Uskonnollisesta luonteestaan huolimatta jakolinja autenttisuuden ja sen kiistäjien välillä ei kulje vain kristittyjen ja ei-kristittyjen välillä, vaan myös monet kristityt pitävät käärinliinaa väärennöksenä. Erityisesti monet protestantit suhtautuvat tähän kuten muihinkin reliikkeihin nuivasti. Vastaavasti on joitain käärinliinan aitouteen uskovia, jotka eivät tunnusta mitään kristinuskon suuntausta.

Kannat käärinliinan alkuperästä voidaan nähdäkseni jakaa karkeasti kolmeen ryhmään:

a) Käärinliina on aito Jeesus Kristuksen hautaliina. Tätä kantaa edustaa esimerkiksi suomalainen dosentti Juha Hiltunen.

b) Käärinliina on keskiaikainen väärennös. Ymmärtääkseni tällä kannalla ollut valtaosa tiedeyhteisöstä.

c) Käärinliina on keskiajalla tehty taideteos, jota käytettiin uskonnolliin tarkoituksiin. Tämän kannan mukaan se ei siis olisi varsinaisesti väärennös, mutta ei aitokaan. Tätä kantaa edustaa muun muassa katolinen Hugh Farey, joka pitää The Medieval Shroud -blogia.

Kokemukseni mukaan suurin osa tutkijoista ja alan harrastajista on kiinnostunut vain käärinliinan aitoudesta, eivät mahdollisen keskiaikaisen tekijän motiiveista. Heille vaihtoehdot b. ja c. ovat siis yksi ja sama asia. Joka tapauksessa lähes loputtomien tieteellisten tutkimusten olettaisi erottavan hyvinkin selvästi keskiaikaisen teoksen ja ajanlaskun alusta olevan hautaliinan toisistaan. Esimerkiksi aidossa käärinliinassa tulisi olla verta, taideteoksessa taas maalia.

Verta ja siitepölyä?

Vuonna 1990 professorit Walter McCrone ja Joe Nickell tutkivat käärinliinasta otettuja näytteitä. He päättelivät analyysissään, että käärinliinassa ei ole verta vaan maalia tai muuta väriainetta. Tämän saattoi heidän mukaansa päätellä näytteiden sisältämästä rautaoksidista, sinooperista ja elohopeasulfidista. Väite on kyseenalaistettu muun muassa toteamalla, että käärinliinaan on voinut tarttua maalia, kun siitä on tehty jäljennöksiä. (Kunnioitettuna reliikkinä käärinliinasta on tehty jäljennöksiä muissakin kuin vilunkiaikeissa.) Lisäksi Hiltunen huomauttaa teoksessaan, että veri sisältää rautaa, joten rautaoksidin pitäminen todisteena maalista on hänen mukaansa epärehellisen tarkoitushakuista.

Toisaalta maali tai väriaine eivät vielä tarkoita, ettei käärinliinassa voisi olla myös verta. Erilaiset analyysit ovat osoittaneet, että käärinliinassa on kuin onkin verijäämiä. Niiden lisäksi on löydetty pätkiä niin ihmisen kuin erilaisten kasvienkin DNA:sta. Aitouden puolestapuhujien mukaan löydöksissä on erityisen runsaasti juuri lähi-itään viittavia DNA-jäämiä. Toisaalta löydökset ovat niin runsaita, että ne tuntuvat viittaavan kasvien kuin ihmistenkin osalta lähes kaikkialle maailmaan. Luonnollisesti debatin osapuolet pitävät tätä todisteena oman kantansa todenperäisyydestä: aitouden puolustajien mukaan näytteiden runsaus osoittaa käärinliinan tulleen pitkän matkan lähi-idästä Eurooppaan, kun taas sen vastustajien mukaan näin runsas otanta osoittaa vain käärinliinan olleen lukuisten ihmisten kosketeltavana, eikä siitä näin ollen voi erotella väitetyn ristiinnaulitun miehen DNA:ta.

Oikeastaan DNA-löydökset osoittavat vielä yhden asian, josta käärinliinan aitouden puolestapuhujat ja sen vastustajat ovat samaa mieltä. Pitkän historiansa vuoksi Torinon käärinliina on vähintään joiltain osin kontaminoitunut, mikä tekee sen tutkimisesta hankalaa. Keskustelu kontaminaatiosta onkin ollut keskiössä myös vuonna 1988 tehdyissä ja runsasta huomiota herättäneissä radiohiilimittauksissa.

Radiohiilimittauksen luotettavuus

Vuonna 1988 Torinon käärinliina asetettiin sen historian suurimpaan tulikokeeseen, kun katolinen kirkko salli sen iän tutkimisen uudella radiohiilimittausteknologialla. Ennen tuota valtaosa tutkijoista piti käärinliinaa aitona, minkä on arveltu vaikuttaneen kirkon myötämielisyyteen jatkotutkimusten suhteen. Tutkimus herätti voimakkaita tunteita jo etukäteen, sillä se edellytti, että korvaamattoman arvokkaasta reliikistä oli leikattava testipala.

Käärinliinan reunasta leikattu pala jaettiin edelleen kolmeen osaan, jotka lähetettiin Zürichin, Tusconin ja Oxforfin yliopistoihin tutkittavaksi. Kukin yliopisto suoritti itsenäiset mittauksensa, joiden tulokset julkistettiin 13. lokakuuta 1988. Tulokset järisyttivät maailmaa: käärinliinan todettiin olevan noin 95% varmuudella aikaväliltä 1260 – 1390. Valtaosa ihmisistä tietää käärinliinasta vain tämän, eikä pidä muuta tietämisen arvoisenakaan.

Luonnollisesti radiohiilimittauksen tuloksilla on epäilijänsä, vaikka heidän ääntään ei ole juuri nostettu esille. Kriitikoiden mukaan mittausten luotettavuuteen vaikutti mittausalueen kontaminaatio. Kyseisessä reunakohdassa väitetään myös olleen keskiajalla lisätty paikkapala. Lisäksi on huomautettu, että pienestä koealueesta huolimatta laboratorioiden ajoitukset poikkesivat lähes 200 vuotta toisistaan. Radiohiilimittaukseen osallistuneet tahot ovat pääosin kiistäneet niitä kohtaan esitetyn kritiikin.

Vuonna 2010 Arizonan yliopiston vuoden 1988-tutkijatiimiin kuulunuts Timothy Jull suorittu kollegansa Rachel A. Freer-Watersin kanssa uuden mittauksen, eikä löytänyt aiemman tutkimuksen tuloksissa huomautettavaa.

Vuoden 1988 radiohiilimittauksesta on kirjoitettu kirja poikineen, eikä debatin loppua näy. On kuitenkin todettava, että kenties johtopäätöksiään ei kannata nojata pelkkään radiohiilimittaukseen. Hyvä esimerkki tästä on vuonna 2007 Oviedon hikiliinalle tehty radiohiilimittaus. Oviedon hikiliina on reliikki, joka perimätiedon mukaan laitettiin Jeesuksen kasvoille hautauksen yhteydessä. Monien asiantuntijoiden mukaan tutkimukset osoittavat yhteyden sen ja Torinon käärinliinan välillä. Radiohiilimittaus osoitti Oviedon hikiliinan olevan noin vuodelta 700. Tutkimuksen kannalta ongelmalliseksi osoittautui, että hikiliinan dokumentoitu historia ulottui lähes varmasti vuoteen 570. Selitystä tälle ristiriidalle haettiin jälleen esimerkiksi kontaminaatiosta.

Torinon käärinliinaa on yritetty ajoittaa myös muunlaisilla menetelmillä. Vuonna 2005 amerikkalainen kemisti Raymond N. Rogers mittasi käärinliinan kankaan vaniliinipitoisuuksia vaniliinireduktioksi kutsulla menetelmällä. Hänen mukaansa käärinliinan ikähaarukka voisi olla jopa 1300 – 3000 vuotta. Hän myös totesi, että vuoden 1988 radiohiilimittauksessa käytetty näyte ei ollut todennäköisesti alkuperäistä käärinliinakangasta kuten käärinliinan aitouden puoltajat ovat esittäneetkin. Rogersin tutkimus julkaistiin vertaisarvioidussa ja hyvämaineisessa Thermochimica Acta -tiedelehdessä.

Viimeisimpänä käärinliinasta kiinnostunutta maailmaa kuohutti vuonna 2022 toteutettu ja viime vuoden lopulla laajaa mediahuomiota saanut tutkimus. Barrin yliopiston kristollografian professorin Liberato de Caron tutkimysryhmän tutki käärinliinan kuitujen hajoamista uudella laajakulmaröntgensirontamenetelmällä (Wide-Angle X-Ray Scattering, WAXS). Tutkijaryhmä kokeili menetelmää toisiin antiikkisiin pellavakankaisiin, jotka on ajoitettu radiohiilimittauksella. Ryhmä totesi heidän menetelmänsä ja radiohiilimittaus tuottavat yhdenmukaisia tuloksia, jos näytteet olivat välttyneet kontaminaatiolta. Sen jälkeen he vertasivat menetelmällään Torinon käärinliinan kuitua ajanlaskun alun Israelista peräisin olevaan näytteeseen ja totesivat ne yhtäpitäviksi. Tutkimuksen johtopäätös oli siis, että käärinliina voi hyvinkin olla 2000 vuotta vanha.

Viimeisin tutkimus on sen verran tuore, ettei sitä olla ehditty kiistää vielä kovin laajasti. Lienee kuitenkin varmaa, että tutkimus tulee kohtaamaan monenlaista kritiikkiä, kuten tiedettä tehdessä toki kuuluukin. Artikkelissaan tutkijaryhmä peräänkuuluttaa itsekin jatkotutkimuksia ja huomauttaa, että WAXS-menetelmällä tutkimusta voidaan tehdä huomattavasti pienemmillä näytepalalla (puoli millimetriä) kuin radiohiilimittausta. Lisäksi samaa näytepalaa voidaan tutkia useita kertoja toisin kuin radiohiilimittauksessa, jossa näytepala tuhoutuu.

 Lopuksi

Tutkimusmenetelmien kehittyminen tuonee Torinon käärinliinasta lisätietoa lähivuosina, mutta yleisesti hyväksyttyä lopputulosta tuskin on näköpiirissä. Käärinliina pysyy siis rakastettuna ja vihattuna reliikkinä hamaan tulevaisuuteen riippumatta tieteellisistä tutkimuksista. 

Oma kantani kääriinliinaan on tällä hetkellä agnostinen. Emotionaaliselta kannalta toivoisin sen olevan aito, mutta rationaalinen puoleni ei ole täysin vakuuttunut kumpaankaan suuntaan. Argumentit puolin ja toisin ovat mielestäni vahvoja, ja maallikon on vaikea muodostaa asiasta vahvaa kantaa. Toisaalta jopa asiantuntija joutuu nöyrtymään käärinliinan mysteerin edessä, sillä kenelläkään ei voi olla pätevyyttä kaikilta tieteenaloilta, joiden valossa Torinon käärinliinaa on tutkittu. Olen tässä lyhyessä tekstissä nostanut esiin vain murto-osan niistä aspekteista, joita käärinliinasta on tutkittu. 

Yksilölle Torinon käärinliina muodostaakin kiehtovan älyllisen haasteen, joka parhaimmillaan vahvistaa hänen uskoaan. Pelkän käärinliinan varaan maailmankatsomustaan ei kannata kuitenkaan varata.

Räsäsgate ja kaksinaismoralismi

Aina kun Päivi Räsänen sanoo jotain, ihmiset suuttuvat. Kaikista vihastuneimmat vaativat jälleen kerran sisäministerimme eroa. Viimeksi kansa nousi barrikadeille Räsästä vastaan, kun hän rohkeni ehdottaa faktoihin vedoten yökerhojen sulkemisajan aikaistamista.

Tällä kertaa on kyse Räsäsen kansanlähetyspäivillä pitämästä puheesta. Kymmenen sivun pituisesta puheesta on irrotettu muutaman rivin pätkiä, joita on sitten yli- ja alitulkittu eri tarkoitusperien mukaisesti. Joidenkin mukaan Räsänen on jopa yllyttänyt ihmisiä rikkomaan lakia sanoessaan, että Raamattu on lain yläpuolella.

Näin Räsänen oikeasti sanoi:

Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia.

Tämän jälkeen hän viittaa Apostolien tekojen kohtaan, jossa apostolit jatkoivat kristinuskon levittämistä esivallan kielloista huolimatta, ja Martti Lutherin kirjoitukseen, jossa todetaan että jos on valittava kumpi meihin vihastuu – Jumala vai esivalta – on parempi valita esivalta.

Kehottiko Räsänen siis rikkomaan lakia? Ei. Sanoiko hän edes, että Raamattu on lain yläpuolella? Ei oikeastaan.

Hän toteaa, että on olemassa tilanteita, jossa ihminen saattaa joutua miettimään lain rikkomista. Tämän jälkeen hän antaa esimerkkejä kirjoituksista, joissa näin on tehty. Räsäsen puheesta kilpaa rikosilmoituksia tehtailleet tahot joutuvat siis pettymään, sillä hän ei suoranaisesti kehota ihmisiä yhtään mihinkään.

Sen lisäksi että Räsäsen sanoja on kohtuuttomasti kärjistetty, koko kohussa on aimo annos kaksinaismoralismia, kuten kohuissa yleensäkin. Kuvitellaanpa, että Räsänen olisikin käyttänyt Jumalan sana- ilmauksen sijasta sanaa omatunto. Näin varmaankin moni olisi yhtynyt puheen sanomaan, sillä ymmärtäähän jokainen ilman Natsi-Saksasta poimittua esimerkkiäkin, että vaikka lakeja tuleekin pääsääntöisesti noudattaa, ne eivät ole aina oikeassa.

Tarkka lukija saattaa kuitenkin huomata, että Räsänen nimenomaan puhui omastatunnosta. Kristityille Jumalan sanan ja omantunnon välinen yhteys on selviö. Jos teot eivät ole linjassa Jumalan sanan kanssa, omatuntokaan ei ole puhdas. Räsänen myöskään ei mainitse, mitä kohtaa tai minkälaista tulkintaa Jumalan sanasta hän tarkoittaa, puhumattakaan tapausta johon tätä tulisi soveltaa. Hän siis jättää koko kysymyksen kuulijan omantunnon varaan.

Jos Räsänen olisi käyttänyt sanaa ”omatunto”, koko puhe olisi todennäköisesti jäänyt vaille suurempaa huomiota. Jotain toista puhujaa olisi saatettu jopa ylistää näistä sanoista. Mutta ei Räsästä, sillä hänellä ei ole populismin suomaa suojaavaa karismaa, eikä häntä maailman vainotuimman ryhmän, kristittyjen, edustajana kosketa sama sosiaalinen sananvapaus kuin muita.

Yksi räsäs-kohun suurimpia hyötyjiä on eroakirkosta.fi – palvelu. Sen tiedottaja Petri Karisma on yksi lukuisista Räsäsen puheen tahallaan tai hätäisyyttään väärin ymmärtäneistä henkilöistä. Hän on esittänyt kysymyksen, siitä sallisiko Räsänen esimerkiksi muslimien ”rikkoa lakia, jos Koraanissa on heidän mielestään parempia ohjeita”. Kuten yllä totesin, Räsänen ei kehottanut ketään rikkomaan lakia, joten kysymyksenasettelu on jo sinänsä väärä. Olen kuitenkin varma, että Räsänen sallisi myös muslimien ja jopa ateistien joissain tilanteissa miettivän onko oikein toimia lain vai omantunnon mukaan. Näitä tilanteita on ehkä vähän, mutta niitä varmasti on.

Abortti ja teurastus

Räsäsen kannoissa aborttiin, homoliittoihin ja eutanasiaan ei ole mitään uutta. Abortin vertaamisesta eläimen teurastukseen saa kuitenkin myyvät otsikot, joten toimittajat tarttuivat siihen. Rajuun vertaukseen sisältyi myös pointti, joka ei tule ilmi vain sanojen pintaa raaputtamalla. Kukaan toimittajista ei halunnut tai uskaltanut tuoda sitä esiin, sillä se olisi saattanut laukaista oikeaakin keskustelua.

Vielä yksi lainaus:

Hedelmöityksen jälkeen ihmisen kehityksessä ei ole mitään ratkaisevaa käännekohtaa, jossa sikiön voitaisiin katsoa saavuttaneen ihmisyyden. Ensimmäiset merkit kehittyvästä keskushermostosta nähdään alkion kolmannen elinviikon alussa ja viikon kuluttua sydän aloittaa toimintansa, siis kauan ennen aborttirajoja. Seitsemän viikon ikäisen alkion keskushermoston on todettu lähettävän impulsseja elimistöön. Kahdeksannella viikolla on voitu rekisteröidä sikiön EEG eli aivosähkökäyrä.

 Abortti-ikäinen lapsi ei ole tunnoton kudoskappale, vaan yksilö, joka kykenee tuntemaan kipua. Eläinsuojelulaki antaa paremman suojan lopetettavalle eläimelle kuin aborttilaki syntymättömälle lapselle. Eläimelle ei saa teurastettaessa tuottaa kipua, mutta abortin kivuliaisuudesta ei uskalleta edes keskustella.

Niinpä. Suosittelen jokaista uhraamaan tälle ajatuksen – jos uskaltaa.  

Neutraalia joulua kaikille!

Vapaa-ajattelijain liitto on tunnettu uskontojen suhteen esittämistään ”neutraaleista” kannanotoista. Viimeisin kyseisen järjestön esittämä kannanotto koskee koulujen joulujuhlia. Vapaa-ajattelijoiden mukaan koulujen joulujuhlien kuuluisi olla ”katsomuksellisesti neutraaleja”. Tätä perustellaan sillä, että Suomi on nykyään monikulttuurinen maa ja jokaisen olisi tunnettava olonsa tervetulleeksi.

Vapaa-ajattelijat vetoavat, että Suomessa on yli miljoona uskontokuntiin kuulumatonta ihmistä ja kymmeniä tuhansia muista kulttuureista tulleita. Loput noin neljä miljoonaa tulee siis Vapaa-ajattelijoiden mukaan pakottaa heidän makunsa mukaiseen ”neutraaliin” joulujuhlaan. Tämä siitäkin huolimatta, että perustuslaki turvaa jokaiselle oikeuden olla osallistumatta nykyiseen enemmistön kulttuurin mukaiseen juhlaan.

Allekirjoittaneelle jää myöskin epäselväksi, millainen tällainen katsomuksellisesti neutraali juhla sitten olisi. Mielikuvitukseni ei riitä keksimään yhtään ohjelmanumeroa, joka olisi sisällöltään niin neutraali, ettei siitä voisi joku loukkaantua. Toisia loukkaa Jeesus, toisia joulupukki ja joitakin molemmat.

Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Petri Karisma ja pappi Teemu Laajasalo väittelivät aiheesta YLE:n Aamu TV:ssä tiistaina 11.12. Väittelyn aikana Karisma mainitsee usean kerran Ranskan esimerkkinä maasta, jossa uskonnonvapautta käsitellään tavalla, johon Suomenkin tulisi pyrkiä.

Ranskassa onkin viime vuosina muun muassa kielletty uskonnollisten symbolien käyttö kouluissa, kasvohuntujen pukeminen julkisilla paikoilla ja näkyvä rukoileminenPariisin kaduilla. Tänä vuonna Ranskassa oli myös tapaus, jossa koulu lähetti oppilaansa kotiin liian pitkän hameen takia. Tämä viestitti kuulemma ”uskonnollisista arvoista ja oli siten provosoivaa”. Ranska on siis malliesimerkki maasta, jossa monikulttuurisuutta ja katsomuksellista neutraaliutta harjoitetaan kitkemällä kulttuureja, ei vapauttamalla niitä.

Tiukan väittelyn päätteeksi Karisma toteaa uskonnon olevan yksityisasia ”aivan kuten politiikka”. Tarkoittaako tämä siis, että Vaapa-ajattelijat haluavat kieltää myös itsenäisyyspäivän, YK:n päivän ja naistenpäivän viettämisen kouluissa?

Kuten pappi Teemu Laajasalo väittelyn aikana monesti toteaakin: koulujen joulujuhla on osa suomalaista perinnettä ja monille ihmisille tärkeä katsantokannasta riippumatta. Aivan kuten Suvivirsi kaikkine säkeistöineen. Niitä ei tule vesittää pienen aggressiivisen ateistiporukan takia.

Monikulttuurisuus on sitä, että monta kulttuuria elää rinnakkain sovussa - ei sitä, että julkinen tila on kulttuurineutraalia ja kulttuuria saa harjoittaa vain neljän seinän sisällä. Kulttuurien pakottaminen marginaaliin ei lisää niiden välistä dialogia vaan ennemminkin tekee niistä aggressiivisempia ja kärjistää näkemyseroja. Moni kansalainen tulee tietämättömyyttään syyttämään tästäkin Vapaa-ajattelijoiden ehdotuksesta maahanmuuttajia ja monikulttuurisuutta.

Ironisesta otsikosta huolimatta haluan kuitenkin toivottaa kaikille - myös vapaa-ajattelijoille - hyvää ja rauhallista joulua.

Stefan Holm

Ajatuksia prostituutiosta

Viimeaikoina julkisuudessa on käyty keskustelua prostituutiosta. Keskustelua tuntuvat hallitsevan vain ääripäät. Arvoihin vedoten toisessa päässä seksibisnes halutaan kokonaan vapauttaa, toisessa kokonaan kriminalisoida.

Ei liene kuitenkaan yllättävää, että vapaan seksin ilosanomaa julistavat arvoliberaalit, Raamattuun vetoavat konservatiivit ja telaketjuilla huristelevat äärifeministit eivät saa keskenään aikaiseksi kovinkaan hedelmällistä vuoropuhelua.

Itse olen maailmankatsomukseltani kristitty, mutta en edusta mitään edeltävistä linjoista.

Mielestäni prostituutio on moraalisesti väärin. En soisi kenenkään harjoittavan sitä. Se välineellistää ihmistä ja profanoi seksin kahden ihmisen välisestä rakkaudenmuodosta merkityksettömäksi lihalliseksi toimitukseksi, kertakäyttötavaraksi. Mutta se siitä.

Siinä missä pidän prostituutiota arvopohjalta tuomittavana, myös arvopohjalta pitäisin sen laillisena ja jopa vapauttaisin alaa nykyisestä. On valitettava tosiasia, että maailmassa tulee olemaan prostituutiota niin kauan kuin seksiäkin. Seksityöläiset ja sen ostajat ovat kuitenkin läheisiämme siinä missä muutkin, joten mielestäni on moraalisesti oikein pyrkiä vähentämään heille koituvia haittoja. Tässä tapauksessa helpoin tie on laillistaa prostituutio.

Laillinen prostituutio parantaa seksityöläisten turvallisuutta, vähentää tautien leviämistä ja tuo alan verotuksen piiriin. YK:n tukema AIDS-komissio antoikin hiljattain juuri näihin vedoten suosituksena seksityön laillistamisesta. Kristittyjen ja naisten oikeuksista huolestuneiden tulisi myös ottaa huomioon, että alan ollessa julkista, sen parissa toimiville on helpompi antaa niin materiaalista kuin hengellistäkin apua.

Vaikka näkemykseni prostituutiosta onkin melko liberaali, en vapauttaisi alaa täysin. Kaupallinen seksi ei saisi näkyä katukuvassa mitenkään. Ei näkyviä mainoskampanjoita tai sisäänheittäjiä. Vain pelkistetyin kirjaimin bordellin oveen kirjoitettu ”Bordelli”-teksti, jonka perusteella sisään haluava tietäisi mistä ovesta astua.

Kristillisdemokraattien ja muiden prostituutiota vastustavien tulisi mielestäni erottaa kannoissaan teon moraalinen ja juridinen tuomittavuus. Uskon että harva kristillisdemokraatti haluaisi kriminalisoida esimerkiksi alkoholista humaltumisen, tupakoinnin tai vaikka islaminuskon harjoittamisen, vaikka eivät välttämättä pidäkään niitä hyväksyttävinä.

Epämiellyttäviin asioihin on helpompi vaikuttaa jos niiden annetaan tulla esiin, sen sijaan että ne työnnettäisiin piiloon.