Siunattua joulunaikaa kaikille!
Päätin pitää kinkun syömisestä
tauon ja juosta pitkästä aikaa kunnollisen pituisen lenkin. Samalla ajattelin
tehdä blogiini ensimmäisen kirjoituksen, joka ei ole silkkaa metatason sofismeja
vaan todellista dataa harjoitteluni edistymisestä.
Olen vasta aloitellut
fysioterapeutin antamien liikkeiden tekemistä, joten on ennenaikaista arvioida
niiden vaikutusta. Sen sijaan minulla oli ensimmäistä kertaa käytössäni polvituki.
Odotusteni vastaisesti tuki ei
siirtänyt polvikivun alkua myöhemmäksi, vaan se alkoi tuttuun tapaan noin
kahden kilometrin kohdalla. Toisaalta polvea kevyesti puristava kangastuki
tuntui tekevän kivusta jotenkin erilaista, siedettävämpää.
Juoksin lopulta 9,4 kilometriä. Loppumatkasta
polvikipu oli jo melko voimakasta. Treenistä jäi silti hyvä fiilis, koska se oli
pisin juoksuni aikoihin. Polveani ei myöskään sattunut seuraavana päivänä, kuten
on joskus käynyt juostuani kivusta piittaamatta. Kenties polvituella oli tähän
vaikutusta.
Lopuksi vielä älykellon antamaa dataa juoksustani. Sen perustella voitaneen todeta, että tekniikassani on paljonkin parannettavaa, eivätkä minua jäykäksi tyypiksi kritisoineet ole aivan väärässä.
Kannattaaks juoksua jatkaa kun sattuu? Ei vaikuta järkevältä.
VastaaPoistaFysioterapeutti sanoi, että jonkin verran voi juosta "kipua vasten". Hän sanoi, että matkaa voi hiljalleen nostaa, kun polven lihasten kunto paranee. Kahdesta kilometrista yhdeksään on varmaankin kertaheitolla liikaa, mutta halusin tauon jälkeen koetella rajojani.
PoistaToisaalta juostessani arvon usein sen kanssa, onko kipuni sellaista, jota tulee vain oppia sietämään vai onko se sellaista, joka rikkoo paikkoja.