perjantai 27. joulukuuta 2024

Joululenkki (Kohti maratonia - osa 3)



Chat GPT:n luoma kirjoituksen teeman mukainen kuvituskuva.

Siunattua joulunaikaa kaikille!

Päätin pitää kinkun syömisestä tauon ja juosta pitkästä aikaa kunnollisen pituisen lenkin. Samalla ajattelin tehdä blogiini ensimmäisen kirjoituksen, joka ei ole silkkaa metatason sofismeja vaan todellista dataa harjoitteluni edistymisestä.

Olen vasta aloitellut fysioterapeutin antamien liikkeiden tekemistä, joten on ennenaikaista arvioida niiden vaikutusta. Sen sijaan minulla oli ensimmäistä kertaa käytössäni polvituki.

Odotusteni vastaisesti tuki ei siirtänyt polvikivun alkua myöhemmäksi, vaan se alkoi tuttuun tapaan noin kahden kilometrin kohdalla. Toisaalta polvea kevyesti puristava kangastuki tuntui tekevän kivusta jotenkin erilaista, siedettävämpää.

Juoksin lopulta 9,4 kilometriä. Loppumatkasta polvikipu oli jo melko voimakasta. Treenistä jäi silti hyvä fiilis, koska se oli pisin juoksuni aikoihin. Polveani ei myöskään sattunut seuraavana päivänä, kuten on joskus käynyt juostuani kivusta piittaamatta. Kenties polvituella oli tähän vaikutusta.

Lopuksi vielä älykellon antamaa dataa juoksustani. Sen perustella voitaneen todeta, että tekniikassani on paljonkin parannettavaa, eivätkä minua jäykäksi tyypiksi kritisoineet ole aivan väärässä.


2 kommenttia:

  1. Kannattaaks juoksua jatkaa kun sattuu? Ei vaikuta järkevältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fysioterapeutti sanoi, että jonkin verran voi juosta "kipua vasten". Hän sanoi, että matkaa voi hiljalleen nostaa, kun polven lihasten kunto paranee. Kahdesta kilometrista yhdeksään on varmaankin kertaheitolla liikaa, mutta halusin tauon jälkeen koetella rajojani.

      Toisaalta juostessani arvon usein sen kanssa, onko kipuni sellaista, jota tulee vain oppia sietämään vai onko se sellaista, joka rikkoo paikkoja.

      Poista