Suurin osa suomalaisista elää
voimakkaassa harhaluulossa jonka mukaan Suomi olisi demokratia,
kansanvalta. Tästä harhasta eroon pääseminen voi olla haastavaa,
sillä sitä syötetään meille kehdosta hautaan. On kuitenkin
sanottu, että harhaisen ihmisen kuvitelmiin mukaan meneminen on
epäeettistä. Todellisuuden kohtaaminen on välttämätön askel
kohti paranemista. Eikä mikään yhteiskunnallinen keskustelu ole
mielekästä niin kauan kuin suurin osa kansasta on tietämätön
järjestelmämme todellisesta luonteesta.
Suomi on virallisesti edustuksellinen
demokratia. Se tarkoittaa sitä,
että kansa valitsee itselleen edustajat, jotka ajavat heidän
asiaansa. Käytännössä tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että
edustajien tekemät päätökset vastaisivat kansan enemmistön
tahtoa. Jostain syystä lakiin kirjataan kuitenkin jatkuvasti
asioita, joita suurin osa kansasta vastustaa.
Vuoden
2011 eduskuntavaaleissa suurin osa äänestäjistä antoi äänensä
EU-tukipaketteja vastaan puhuneille puolueille. Vaalien jälkeen
seurasi kuitenkin ilmiö, jota vai kutsua joko kansanomaisesti
pettämiseksi tai virallisemmin hallitusneuvotteluiksi.
Puolueet alkoivat kilpaa luopua
kansalaisille tekemistään lupauksista, jotta voisivat ajaa omasta
mielestään tärkeämpiä asioita.
Vaalien jälkeen (valitut) puolueet
eivät enää edes esitä ajavansa äänestäjiensä asiaa.
Puoluekurilla pidetään huoli, että jokainen kansanedustaja
äänestää puolueensa eikä oman tai äänestäjiensä mielipiteen
mukaisesti. Näin ollen kansanedustajat eivät edusta kansaa vaan
puolueitaan, ja ajavat vain niiden asiaa. Puolueidenkaan ensisijainen
tarkoitus ei ole tehdä politiikkaa vaan kilpailla suosiosta
mahdollisimman suuren puoluetuen toivossa. Tämän takia suuret
puolueet eivät olekaan enää vuosiin markkinoineet itseään
konkreettisilla asioilla vaan mielikuvilla.
Kansaa ei voi kuitenkaan syyttää
tilanteesta, johon se on ajettu. Ihminen voi tehdä kunnollisia
päätöksiä vain tosiasioiden pohjalta. Puoluetukijärjestelmällä
jolla suuret puolueet pitävät itsensä rahoissaan, pidetään myös
huoli ettei yksikään todellisia vaihtoehtoja tarjoava puolue saa
ääntään kuuluviin valtamediassa. Kun todellinen oppositio on
painettu marginaaliin eduskunnan ulkopuolelle, järjestelmämme ei
mitenkään oleellisesti eroa yksipuoluejärjestelmästä.
Mitä olisi tehtävä?
Harvainvaltaisen järjestelmämme ainoa
toivo on, että tarpeeksi suuri osa kansastamme heräisi vaatimaan
suoraa kansanvaltaa. Kun kansalla on oikeus altistaa itseään
koskevat asiat kansanäänestykselle, todellista keskustelua ei voida
enää vaientaa pelkkänä häiriköintinä, ja puolueet on pakotettu
asettamaan kansa samalle viivalle erilaisten eturyhmien kanssa,
joilla on nyt etuajo-oikeus demokraattisen päätöksenteon ohi.
Parlamentin kuuluu tanssia kansan pillin mukaan eikä päinvastoin.
Wikipedian mukaan suoraa demokratiaa
kannattaa Suomessa neljä puoluetta: Itsenäisyyspuolue, Muutos 2011,
Vapauspuolue ja Vihreä liitto. Vihreisiin kehottaisin kuitenkin
suhtautumaan varauksella, sillä eduskunta- ja hallituspuolueena
sillä olisi kaikki eväät ajaa kansanvaltaa, mutta se ei kuitenkaan
niin tee. Lisäksi Vihreiden suunnalta tulleet puheet
”äärioikeistolaisesta” ja ”punavihreästä” suorasta
demokratiasta puhuvat jo puolestaan. Demokratia on metodi, jolla
päätetään yhteisistä asioista. Se voi tuottaa oikeistolaisia,
vasemmistolaisia, punavihreitä tai vaikka violetteja päätöksiä,
mutta demokratialla itsellään ei ole väriä tai puoluekantaa.
Myönnettäköön että Vihreiden
puheenjohtaja Ville Niinistön tuore ehdotus kuntauudistuksen
altistamisesta kansanäänestykselle on askel parempaan suuntaan,
mutta silläkin on isot puutteensa. Niinistön ehdotuksen mukaan
kuntalaiset eivät päättäisi itse oman kuntansa asioista vaan
kaikki uudistusuhan alla olevat kunnat äänestäisivät asiasta
yhdessä. Toisin sanoen rovaniemeläiset päättäisivät
sipoolaisten asioista ja päinvastoin. Niinistö myös kiirehtii
asettamaan rajoituksia asioille, jotka eivät hänen mielestään
sovi kansan päätettäviksi. Toisin sanoen Vihreä puolue ajaa
Vihreän puolueen – ei äänestäjiensä asiaa. He kannattavat
kansanvaltaa vain asioissa, jotka heille itselleen sopivat.
Todellisen kansanvallan jarruna toimii
myös EU, jonka lainsäädäntö on kansallisen lainsäädäntömme
yläpuolella. Ei liene yllätys, ettei ainakaan yksikään
eduskuntapuolue tarjoa tähänkään ongelmaan ratkaisua -
pikemminkin päinvastoin.
Kehotan siis lukijoita valitsemaan
kunnallisvaaleissa puolueensa tästä joukosta: Itsenäisyyspuolue,
Muutos 2011 ja Vapauspuolue. Olen itse ehdolla Itsenäisyyspuolueen
listoilla, joten luonnollisesti suosittelen sitä kaikista
lämpimimmin. Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin todeta, ettei
yksikään pienpuolue ole niin huono vaihtoehto kuin jokainen
eduskuntapuolue. Yhdenkin pienpuolueen pääsy eduskuntaan voisi
tuoda suurten puolueiden hegemoniaan toivottavan särön, josta
kansanvalta voisi jonain päivänä hiipiä sisään.
Viimeinen
kehotukseni kuuluu siis: äänestäkää pienpuolueita.
- Asiaa - Kaikki mm. hyvä oivallus valaista tuota asioita joita ei sovi päästää kansan tietoisuuteen, eli vain verhojen takana. Tämä asian tila toteutuu mm. Vantaan kaupungin hallituksessa, joka tekee päätöksiä mitkä otetaan näytille, tai salataan keskeisellä sopimuksella salaiseksi. Samaiset edustajat ennen vaaleja toitotti, läpinäkyvyyttä ja avoimuutta, mutta mitekäs kävikään!
VastaaPoista- Vedä juttuasi vähän kasaan ja julkaise se.
Aivan loistava teksti. Voinen lainata tuota "väritöntä demokratiaa" jossakin tekstissä.
VastaaPoistaVaikkei wikipediassa sanota, on piraateilla myös suora demokratia ohjelmistossaan. Esitämme myös kuntalaisten kesken äänestystä kuntaliitoksista. Kussakin erillisessä äänestyksessä enemmistön on tullut haluta liittoa jotta sen voi toteuttaa. Itse lisäisin myös muilla keinoin kunnallisdemokratiaa mm osallistamalla nuoria tapahtumien järjestämiseen, parantamalla päätösten tiedotusta (järjestämällä internettiin paikan keskustelulle kunnan sivustoille tai omilleni) ja haluaisin useammasta asiasta sitovia kunnansisäisiä kansanäänestyksiä.
Miten valitsen itselleni puolueen - kovat vaatimukset piipussa
VastaaPoistaMuutama syy miksi en missään olosuhteissa äänestä nykyisiä hallituspuolueita:
Hallituspuolueet ovat kerta toisensa jälkeen pettäneet suomalaiset äänestäjänsä.
=> Hallitus leikkaa kunnilta 3,4 miljardia ja lisää velvotteita kunnille.
=> Tukipaketit ja EVM tehtiin kansan enemmistön tahdon vastaisesti, (vedoten edustukselliseen parlamentarismiin, vaikka kyse on puoluekurista ja puolueiden vallanpitäjien nuoleskelusta).
=> Vanhuslaki vesitettiin vaikka tarvittava summa on/oli vain alle 2% luxemburgilaiselle EVM-pankille lähetettävästä summasta. (Kuntia pitää siis tukea, eikä lähettää rahaa EVM-pankille.)
=> Hallitus ajaa jatkuvasti politiikkaa, monella eri tasolla, jossa päätöksentekijät kaikkoavat kansalaisten näköpiiristä (suurkunnan keskukseen, Helsinkiin ja Brysseliin).
=> Hallitus heikentää kuntien mahdollisuuksia toimia itsenäisesti ja vie koko maata kohti liittovaltiota.
No mitä tekemistä tällä on kunnallisvaalien kanssa?
Vastaus:
1) Jokainen kyläpolitikosta lähtien, joka suostuu näiden kyseisten hallituspuolueiden vaalivankkurien vetäjiksi, myy/on myynnyt periaatteensa.
2) Hallituspuolueen ehdokas on petoksista huolimatta mukana, koska uskoo mahdollisuuksiinsa puolueessa, eikä lainkaan välitä siitä mitä kyseinen puolue tekee valtakunnallisella tasolla.
3) Tai sitten ehdokas on poliittisesti täysin tietämätön.
Kummassakin tapauksessa jokaisen suomalaisen sääntönä tulisi olla:
A) Aatteensa myynneitä ehdokkaita ei pidä äänestää.
B) Tumpeloilla, jotka eivät tiedä mitä puolue tekee valtakunnan tasolla, ei ole mitään painoarvoa politiikassa.
C) Jokaisella ehdokkaaksi ryhtyjällä on oltava niin paljon selkärankaa, ettei myy omia ajatuksiaan => ei petä äänestäjiään => ei millään tavalla tue mädännäispuolueita => ei hymistele puoluejohdon tukena.
Eikä siis tee kaikkea tätä vain siitä itsekkäästä syystä, että pääsisi "listalle".
Yleensä selkärangaton ehdokas, joka lipoo kaikkia päästäkseen ennenpitkää lihapatojen ääreen, vetoaa täysin naurettavaan väitteesen, että hän pystyy "Kuusiniemen kunnavaltuustosta käsin" muuttamaan (hallitus)puolueensa linjaa.
Kyse on siis siitä, että ehdokkaiden enemmistö koostuu täysin selkärangattomista pyrkyreistä ja/tai luutuneista napinpainajista.
Puolueita on muistaakseni 6 - 7 eduskunnan ulkopuolella.
Itse äänestän minulle sopivaa mikropuoluetta miellummin kuin jätän äänestämättä tai äänestäisin näitä em. quisling-tyyppejä.
Henry
Kirjoitettu kolme viikkoa sitten.
http://henry.puheenvuoro.uusisuomi.fi/116630-miten-valitsen-itselleni-puolueen-kovat-vaatimukset-piipussa
Suorassa demokratiassa on edelleen se ongelma, että johtaa kilpailuun keitä sorretaan eniten omaksi hyväksi. Ihmisellä ei pitäisi olla mitään oikeutta äänestää toisen omaisuudesta, vaan vain siitä osuudesta, minkä ihmiset ovat vapaaehtoisesti asettaneet yhteiseen käyttöön.
VastaaPoista